Uusi

Uusi blogini siis, yap.

Juna lähtis tossa huomenna kymmenen yli viis ja matka kestää sen 4 tuntia parikymmentä minuuttia. Ja mulla on vain menolippu.

Pakatakin pitäs, ei jaksais.

Noh, palasin siis viikko sitten Italiasta enkä ole reissua jaksanut käydä reissua läpi mitenkään erityisesti.
Nyt kai se on pakko;

FAKTAT:
x Oltiin Riva -nimisessä kaupungissa/kylässä.
x Kuuma, 25-35 astetta.
x Garda -järven rannalla
x Hotelli oli ihan... okei. Kuka idiootti oli keksinyt heittää sen keskelle kukkulaa?

PÄIVÄ 1:
Auto hajoaa matkalla lentokentälle. Ihanaa. Perille kuitenkin päästiin Italiaan, onneksi. Ensivaikutelma Italiasta; Kuuma, paska haisee ja ihmiset ovat eloisia.

PÄIVÄ 2:
Totuttelua kaupunkiin, katsotaan matsia telkkarista ja vituttaa koska yöllä jotkut idiootit soittivat täysillä musiikkia.

PÄIVÄ 3:
Syötiin paljon jätskiä, yhdessä ravintolassa oli hauska tyyppi joka leikki espanjalaista. Uitiin, poltin itseni, syötiin pitsaa.

PÄIVÄ 4:
Sain kurkkukivun, nuhan ja yskän uimisesta. Emma ei antanut mun nukkua.

PÄIVÄ 5:
Edelleen kipeenä.

PÄIVÄ 6:
Kierrettiin sitä järveä vuokra-autolla. Järkytyin yleisestä vessasta jossa oli reikä lattiassa, en suostunut kusemaan kuoppaan. Ostettiin kaikenlaista, vaatteista vihkoihin.

PÄIVÄ 7:
Ostellaan kaikenlaista, pörrätään Rivassa ja pakkaillaan.

PÄIVÄ 8:
Lennetään Suomeen. Yksi yö Sokos Hotel Vantaalla.

PÄIVÄ 9:
Junalla Kokkolaan.

... Oikeastaan tulin kotiin jo lauantaina :3

Synttäritkin oli eilen! Sain kaikenlaista;
>> MP3/MP4 soitin
>> Rahaa 120 e
>> Lihansyöjäkasvi! <3
>> Krääsää
 

Mistä näitä itseriittoisia pieniä paskoja oikein sikiää? Niitä, jotka katsovat kaikkia alaspäin, aliarvioiden. Niitä, jotka kulkevat kaduilla ja luulevat että kaikki katsovat juuri heitä, heidän uusia hiuksiaan, heidän uusia vaatteitaan, heitä yleensäkin! "Oumaikaad, noi kaikki kyylää mua, vitun noloo!" Oikeasti ne nauttivat siitä, paistattelevat katseiden alla, heilauttavat pitkiä vaaleita hiuksia ja supistavat kiiltävän pinkkiä suutaan.

 

Massa! Sitä minä inhoan, niitä feikkiblondeja jotka kulkevat tunikoissa ja letginsseissä, pinkissä huulipunassa ja niiden ripsissä on niin paljon ripsiväriä että ne ovat kolmena isona klönttinä silmien yläpuolella! H&M:n rumia huppareita, seppälän rintaliivejä, JC:n farkkuja! Olen persoonallinen, olen tyylitajuinen, vallan erikoinen, ne sanovat, laittavat mustista helmistä ja kuminauhasta väsätyn kaulakorun kaulalle ja Glitteristä ostetun pannan hiuksilleen, sylkevät ja juovat siideriä. Ne sanovat itseään läskeiksi vaikka ovat anorektisen laihoja, täyttävät rintaliivit vessapaperilla tai geelipusseilla, pussailevat toisiiaan ja ovat sillä oikealla puolella sitä maagista rajaa jossa lukee hyväksytyt, mutta hyväksytyt minne? Tähän yhteiskuntaan, tähän maahan, kaikki tietävät että vaikka ne blondaavat itsensä ja juovat ja polttavat niin niistä tulee kunnon kansalaisia, niistä tulee lastentarhanopettajia, poliiseja, näyttelijöitä ja kassaneitejä, Kunnon Kansalaisia!

 

Loppujen lopuksi, minä olen sen viivan oikealla puolella myöskin. Vaikka vihaan niitä jotka ovat siellä myös! Ne sanovat itsemurhateiniksi, emoksi, hevariksi, angstiteiniksi, minä sanon niitä lissuiksi, pissiksiksi ja idiooteiksi, vajaiksi, me vihaamme toisiamme mutta olemme samalla puolella, kaikki tietävät että vaikka olemme nyt, tässä hetkessä, ongelmanuoria ja masentuneita, me pääsemme yli aivan varmasti, hankimme ammatin ja olemme niin helvetin onnellisia! Ja se on aivan kamalaa tietää että meidät on kesytetty, kuten se kettu Pikku Prinssissä, me emme ole vapaita kapinallisia vaikka haluaisimme olla, haluaisimme olla jotain aivan erityistä mutta olemme täysin samanlaisia kuin muut.